Kevät lähestyy hurjaa vauhtia ja sain aikaiseksi sitten kevät flunssan. Eilen hihhuloin 10 tuntia kuumeisena töissä ja sit pyörin yön sängyssä ihan pihalla. Tänään jo vähän helpompi olo onneksi.
Valoa on alkanu tulla elämään ja oon vihdoin antanut sille myös tulla. Eeron kanssa ollaan päätetty että muutan sen luokse asustelemaan ja se tuntuu tosi hyvältä. Elämä alkaa olla raiteillaan siltä osin.
Maanväen kanssa on vielä tekemistä mutta sekin on alkanut näyttämään parempia kasvoja, nettimyynti on kasvanut mukavasti ja myymäläänkin löytää jatkuvasti uusia asiakkaita.
Kevään lämpöä kaikille!!
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
perjantai 2. tammikuuta 2009
Uusi vuosi
Pitkä aika on mennyt edellisestä kirjoituksesta, ja niin paljon on ehtinyt tapahtumaan. Elämä pyörittelee suuntaan jos toiseen ja pienen ihmisen sydän on ihan ihmeissään kaikesta.
Joogaharjoitus on hukassa ja sen myötä myös energiat on ihan loppu. Tuntuu kuin olisi suuren suurella suolla, joka askel upottaa aina vähän syvemmälle.. Isoja asioita on noussut käsiteltäväksi ja niiden kanssa painiessa on itketty yksi jos toinenkin kyynel. Ehkäpä niiden takaa löytyisi vihdoin se suuri ilo ja valo, joka on antanut odottaa itseään taas tovin. Yksinolo on ehjäksi tekevää, toivon ainakin niin. Sydän on vain ihan palasina, ja niitä paloja keräillessä ilmestyy mitä kummallisimpia tunteita. On kuin ne palaset eivät olisikaan omasta sydämmestäni vaan jonkun ihan vieraan. Jokainen pala on mielenkiintoinen ja kuin uusi mutta niin kipeää tekevä. Syvä kaipaus johonkin epätodelliseen löytyy niiden palojen seasta ja se vie niitä välillä vain kauemmas toisistaan. En osaa päästää siitä irti, se tuntuu kietovan mut syvemmälle ja syvemmälle syövereihinsä. Ehkäpä pitäisi vain antaa suon viedä, ja katsoa mitä pohjalta löytyy.. Voisiko siellä olla se tie ylös? Mieli on vain niin vahva, se huijaa minkä ehtii, se rakentaa pilvilinnoja ja vetäisee sitten maton alta. Se antaa köyden jonka pää ei olekkaan sidottu mihinkään.. Miksen anna itseni olla onnellinen, miksi teen elämästäni niin vaikeaa vaikka se oikeasti voisi olla helppoa?? Siihen kun osaisin vastata. Ja vielä kun osaisin päästää kaikista vaikeuksista irti ja antaa mennä vaan..
..Ehkä sekin päivä tulee vielä..
Joogaharjoitus on hukassa ja sen myötä myös energiat on ihan loppu. Tuntuu kuin olisi suuren suurella suolla, joka askel upottaa aina vähän syvemmälle.. Isoja asioita on noussut käsiteltäväksi ja niiden kanssa painiessa on itketty yksi jos toinenkin kyynel. Ehkäpä niiden takaa löytyisi vihdoin se suuri ilo ja valo, joka on antanut odottaa itseään taas tovin. Yksinolo on ehjäksi tekevää, toivon ainakin niin. Sydän on vain ihan palasina, ja niitä paloja keräillessä ilmestyy mitä kummallisimpia tunteita. On kuin ne palaset eivät olisikaan omasta sydämmestäni vaan jonkun ihan vieraan. Jokainen pala on mielenkiintoinen ja kuin uusi mutta niin kipeää tekevä. Syvä kaipaus johonkin epätodelliseen löytyy niiden palojen seasta ja se vie niitä välillä vain kauemmas toisistaan. En osaa päästää siitä irti, se tuntuu kietovan mut syvemmälle ja syvemmälle syövereihinsä. Ehkäpä pitäisi vain antaa suon viedä, ja katsoa mitä pohjalta löytyy.. Voisiko siellä olla se tie ylös? Mieli on vain niin vahva, se huijaa minkä ehtii, se rakentaa pilvilinnoja ja vetäisee sitten maton alta. Se antaa köyden jonka pää ei olekkaan sidottu mihinkään.. Miksen anna itseni olla onnellinen, miksi teen elämästäni niin vaikeaa vaikka se oikeasti voisi olla helppoa?? Siihen kun osaisin vastata. Ja vielä kun osaisin päästää kaikista vaikeuksista irti ja antaa mennä vaan..
..Ehkä sekin päivä tulee vielä..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)