perjantai 2. tammikuuta 2009

Uusi vuosi

Pitkä aika on mennyt edellisestä kirjoituksesta, ja niin paljon on ehtinyt tapahtumaan. Elämä pyörittelee suuntaan jos toiseen ja pienen ihmisen sydän on ihan ihmeissään kaikesta.

Joogaharjoitus on hukassa ja sen myötä myös energiat on ihan loppu. Tuntuu kuin olisi suuren suurella suolla, joka askel upottaa aina vähän syvemmälle.. Isoja asioita on noussut käsiteltäväksi ja niiden kanssa painiessa on itketty yksi jos toinenkin kyynel. Ehkäpä niiden takaa löytyisi vihdoin se suuri ilo ja valo, joka on antanut odottaa itseään taas tovin. Yksinolo on ehjäksi tekevää, toivon ainakin niin. Sydän on vain ihan palasina, ja niitä paloja keräillessä ilmestyy mitä kummallisimpia tunteita. On kuin ne palaset eivät olisikaan omasta sydämmestäni vaan jonkun ihan vieraan. Jokainen pala on mielenkiintoinen ja kuin uusi mutta niin kipeää tekevä. Syvä kaipaus johonkin epätodelliseen löytyy niiden palojen seasta ja se vie niitä välillä vain kauemmas toisistaan. En osaa päästää siitä irti, se tuntuu kietovan mut syvemmälle ja syvemmälle syövereihinsä. Ehkäpä pitäisi vain antaa suon viedä, ja katsoa mitä pohjalta löytyy.. Voisiko siellä olla se tie ylös? Mieli on vain niin vahva, se huijaa minkä ehtii, se rakentaa pilvilinnoja ja vetäisee sitten maton alta. Se antaa köyden jonka pää ei olekkaan sidottu mihinkään.. Miksen anna itseni olla onnellinen, miksi teen elämästäni niin vaikeaa vaikka se oikeasti voisi olla helppoa?? Siihen kun osaisin vastata. Ja vielä kun osaisin päästää kaikista vaikeuksista irti ja antaa mennä vaan..

..Ehkä sekin päivä tulee vielä..

Ei kommentteja: